Sisältää avautumista, hampaiden kiristelyä ja hernekeiton vetämistä nokkaan pillillä.
Kaikki tietää näitä sinkkublogeja missä juhlitaan yksinolon ihanuutta ja vapautta ja elämää!
Juu en kuulu tähän jengiin kyllä ollenkaan.
Mitä helvettiä? Kysyn vaan.
Siis mä kyllä ymmärrän niitä sinkkunaisia jotka fiilistelee omia baarisäätöjään ja paukuttaa menemään ah, niin ihanassa Tinderissä(tämän sovelluksen vihaamisesta tulis ihan kokonainen kirja, en siis sano sanaakaan.) Onhan se nyt siistiä kun pörrää miehiä ympärillä niin, että tarvii kärpäslätkän kanssa lähteä viemään roskiakin pihalle.
En kuulu noihin ihmisiin. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ympärillä pörrää korkeintaan banaanikärpäsiä, kun ei jaksa viedä kuihtunutta kukkaa roskiin.
Tässä kiroan sitä kun ei saa kämppään ottaa lemmikkejä, mutta nyt kun tätä kukka-asiaa aloin pohtimaan, niin varmaan parempi etten sitä kissaa saa.
Mutta ne kärpäset ei tuo mulle aamupalaa sänkyyn, ne ei halaa kun tuut kotiin ja on ollu huono päivä töissä, esim oot kaatanu lähes täyden kahvikupin heti aamusta syliin ja heitelly sushia pitkin seiniä. Kärpäset ei lähe sun kanssa leffaan, mikä ehkä tässä tapauksessa on varmaan ihan positiivinen asia. Ne ei laita sulle illalla viestiä, että hyvää yötä. Ei niistä kyllä ole itseasiassa yhtään mihinkään muuhunkaan, että turhapa tässä nyt on alkaa tätä listaa pidemmälle jatkamaan.
Sitten tää kaikista parhain puoli tässä pyhässä yksinelämisessä. Sun seurustelevat kaverit, jotka tulee kertomaan, että ne tietää sulle ihan täydellisen miehen! "SEKIN ON SINKKU." Mahtavaa, meillä on jotain yhteistä. Ja kun ilmaiset tämän innostumisen niin kerrotaan kuinka oot liian valikoiva. Ei saa olla. Pitää antaa mahdollisuus. Kerro toki lisää siitä, kuinka oot itekin ottanu sen ekan vastaantulevan ihmisen ja vaan jossain vaiheessa oppinu sietään sitä, ettei se viehätä sua pienemmissäkään määrin. "Joo siis, mä vaan yhtäkkiä aloin rakastaa niitä Pentin selkäkarvoja ja sen neljättä korvaa mikä sillä kasvaa leuassa." Kyllä. Neljättä. Korvaa.
Toteampa tähän väliin senkin, että vaikka en nauti yksinolemisesta, niin en ole epätoivoinen, eikä näin ollen ole mitään kiinnostusta tavata epätoivoisia ihmisiä. Tietty siis kun epätoivoiset Erkki ja Elviira tapaa niin sehän on hyvä se, mutta ite en kyllä halua sitä Erkkiä, jolle kelpais Elviira, Annika ja vaikka Samulikin, jos niitä vaan kiinnostaa.
Oon alkanu ottaan myös henkilökohtasesti tahallani kaikki latteudet, mitä ihmiset sanoo muka lohduttaakseen, että ne pääsis kertomaan nopeemmin kuinka ihana parisuhde viikonloppu niillä on takana.
"Sä elät elämäs parasta aikaa nyt!" - Millä perusteilla? Eikun siis oikeesti, kuka tämän määrittelee?
"Sun pitää tavata uusia ihmisiä, käy vaikka kirjastossa! Tai UIMAHALLISSA." - Mä oon tässä nyt pohtinu, että A) Minkälaisia ihmisiä tapaa uimahallissa? B) Miten mä itse reagoisin, kun joku kirkkaan vihreissä speedoissa tulis kommentoimaan kuinka hyvin uin koiraa? Oon tullu siihen tulokseen, etten halua olla yksi noista pelottavista hiippareista. Itseasiassa aloin nyt jo vähän pelkäämään uimahalleja.
"Meri on täynnä kalaa." - Tapailisiks sä kalaa?
Mut siis joo, muutin uuteen kaupunkiin ja tekis varmaan ihan hyvää tavata jotain ihmisiä.
Siinä vaiheessa kun kirjottaa googleen läpällä "Kuinka saada uusia kavereita?", voi varmaan jo todeta olevansa mielikuvitukseton ja laiska ihminen.
Sitten avaat ensimmäisen keskustelupalsta linkin joka ei ole demi.fissä ja siellä komeilee ekana kommenttina:
"Etsi uusi harrastus, aloita keskustelu jonkun kanssa lähikaupassa tai kirjastossa TAI UIMAHALLISSA."
Älä pliis tee tota viimestä. Oikeesti. Älä.
Sulje internet.
Sulje kone.
Heitä kone roskiin.
Mene itse roskiin.
pyyhi kyyneleitä banaaninkuorilla.
